The Passion of the Christ: Kiista, tarkkuus ja menestys

Mel Gibsonin vuonna 2004 ohjaama raamatullinen draama herätti ennen ensi-iltaansa boykotikutsuja ja johti jopa esityskieltoihin useissa maissa. 30 miljoonan dollarin tuotantobudjetilla syntynyt elokuva keräsi kuitenkin 612,1 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti — paradoksi, joka kertoo yhtä paljon sen kaupallisesta voimasta kuin kiistanalaisuudesta.

Julkaisuvuosi: 2004 · Ohjaaja: Mel Gibson · Pääroolissa: Jim Caviezel · Kesto: Viimeiset 12 tuntia Jeesuksen elämästä · Tuotantokieli: Aramea ja latina

Elokuvan perustiedot tiivistettynä viiteen keskeiseen mittariin.

Miksi Passion of the Christ herätti niin paljon kiistaa?

Väkivallan kuvaus

Elokuvan intensiivinen verinen väkivalta oli ensimmäinen ja silmiinpistävin kiistan aiheuttaja. Jo ennen ensi-iltaa elokuvateatterit saivat boykottikutsuja ja osa maista, kuten Israel, kielsi elokuvan esittämisen kokonaan (Flickering Myth). Elokuvan graafinen kuvaus ruoskimisesta ja ristiinnaulitsemisesta jakoi yleisön voimakkaasti puolustajiin ja vastustajiin.

Syyllisyysjuoni

Toinen merkittävä kiistan aihe oli juutalaisten roolin korostaminen Jeesuksen kuolemassa. Kriitikot väittivät elokuvan vahvistavan antisemitistisiä stereotypioita, kun juutalaiset johtajat kuvataan erityisen syyllisinä (Flickering Myth). Tämä johti laajoihin keskusteluihin ja vastineisiin elokuvateollisuuden piirissä.

Kiistan ydin oli kaksijakoinen: toisaalta elokuvan visuaalinen rohkeus ja uskonnollinen intohimo, toisaalta sen historiallinen ja teologinen tulkinta, joka poikkesi perinteisistä raamatullisista kuvauksista.

Kuinka historiallisesti tarkka Passion of the Christ on?

Arkeologiset kommentit

Arkeologit ovat arvioineet elokuvan historiallista tarkkuutta varovaisesti. American Archaeological Institute of America -järjestön julkaisemassa paperissa todetaan suoraan, että elokuva “ei ole historiallinen dokumentti” (Archaeological Institute of America). Heidän mukaansa roomalaiset ristiinnaulitsemiskäytännöt on kuvattu kohtuullisen tarkasti — esimerkiksi Spartakuksen kapinan jälkeen roomalaiset massaristiinnaulitsivat 6000 gladiaattoria vuosina 73–71 eKr., mikä vastaa aikakauden käytäntöjä (Archaeological Institute of America).

Historiallisen tarkkuuden arvioinnissa on kuitenkin huomioitava, että elokuva nojaa vahvasti uskonnolliseen perinteeseen eikä pyri tieteelliseksi dokumentiksi. Flavius Josephuksen kuvaukset ristiinnaulitsemisista Israelissa 88 eKr. antavat kontekstia aikakauden käytännöille, mutta elokuvan eksistentiaalinen draama on tarkoitettu uskonnolliseksi tulkinnaksi.

Betlehem sijainti

Maantieteellinen tarkkuus herättää kysymyksiä, sillä Betlehemin sijainti nykyisessä Israelissa ja Palestiinassa on historiallisesti kiistanalainen. Elokuva ei kuitenkaan ota kantaa poliittisiin rajauksiin, vaan keskittyy passiotapahtumiin Jeesuksen viimeisten tuntien ympärillä.

Arkeologien mukaan elokuvan miljöö ja ajanjakso vastaavat kohtuullisesti ensimmäisen vuosisadan Juudeaa, mutta yksityiskohdat — kuten Pilatuksen rooli ja roomalaisen prosessin tarkka kuvaus — edustavat Gibsonin näkemystä historiasta.

Kuinka raamatullisesti tarkka Passion of the Christ on?

Evankeliumit

Elokuvan käsikirjoitus perustuu neljään kanoniseen evankeliumiin, mutta noudattaa niitä valikoiden. Synoptiset evankeliumit (Mattauksen, Markun ja Luukkaan) ja Johanneksen evankeliumi eroavat toisistaan ristiinnaulitsemisen kellonajassa: synoptiset sijoittavat sen kello 9:ksi aamulla, Johannes puolestaan keskipäiväksi (Wikipedia). Elokuva seuraa synoptista perinnettä.

Evankeliumit eroavat myös ristillä tarjotun viinin ajankohdasta. Jeesuksen seitsemän sanaa ristillä mainitaan eri evankeliumeissa hieman eri järjestyksessä, mikä on Britannica-julkaisun mukaan yksi passiotarinoiden tunnetuimmista ristiriidoista (Britannica). Elokuva yhdistää näitä lähteitä omaan narratiiviinsa.

Matthew 1:24

Matthew 1:24:ssä Joosef herätti Marian ja totteli enkelin käskyä. Elokuvassa Joosefin ja Marian suhde kuvataan perinteisen raamatullisen tulkinnan mukaisesti — ihmetellen ja kuuliaisena. Tämä kohta on yksi monista, joissa elokuva pyrkii visuaaliseen tarkkuuteen, mutta samalla lisää elementtejä, jotka tekevät Pilatuksesta vastentahtoisen toimijan (Reformed Journal).

Elokuva on siis katolisen perinteen tulkinta, joka sekoittaa evankeliumeja ja mystisten nunnojen visioita. Se ei pyri raamatulliseen puhtauteen vaan emotionaaliseen ja visuaaliseen vaikutukseen.

Oliko Passion of the Christ menestys vai fiasko?

Lippuluukut

Kaupallisesti elokuva oli kiistaton menestys. 30 miljoonan dollarin budjetilla se tuotti 612,1 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti — noin 20-kertaisen tuoton (Flickering Myth). Tämä tekee siitä yhden tuottoisimmista itsenäisistä tuotannoista koskaan. Elokuva on edelleen yksi suurimmista ei-jatko-osien elokuvista lippuluukuissa mitattuna.

Menestyksen merkkipaalu on myös se, että elokuva ylitti odotukset kaikkialla — myös maissa, joissa sitä boykotttiin tai kiellettiin. Foorumeilla ja sosiaalisessa mediassa se on edelleen yksi keskustelluimmista uskonnollisista elokuvista.

Arvostelut

Kriitikoiden vastaanotto oli ristiriitainen. Elokuva sai sekä ylistäviä arvioita uskonnollisesta voimasta että purevia huomautuksia teologisesta tarkkuudesta. GotQuestions-verkkosivusto toteaa, että elokuva keskittyy kärsimykseen tavalla, joka poikkeaa Raamatun kokonaisviestistä (GotQuestions).

Paavi Benedictus XVI:n väitetty kommentti “It is as it was” — “Se on niin kuin se oli” — nosti esiin kysymyksen historiallisesta uskottavuudesta. Reformed Journal -julkaisun mukaan paavin lausunto voidaan tulkita joko kannanottona tai hienovaraisena kommenttina (Reformed Journal).

Kaupallinen menestys ja kriitikoiden vastaanotto eivät siis ole yksinkertainen yhtälö. Elokuva saavutti sen, mihin se pyrki: se herätti keskustelua, tunteita ja reaktioita.

Kuka näyttelee Passion of the Christ -elokuvassa?

Pääroolit

Elokuvan pääosassa Jim Caviezel näyttelee Jeesusta roolilla, joka vaati fyysistä ja emotionaalista omistautumista. Caviezel putosi hevosen selästä piikkien alla, kieltäytyi päiväunista ja koki todellisen fyysisen uupumuksen roolissa. Hänet valittiin rooliin useiden koe-esiintymisten jälkeen.

Muita päärooleja näyttelevät Maia Morgenstern Marian roolissa, Rosalind Chiavaro Luukkaana ja Luca Lionello Johanneksena. Augustus Preud-werner näyttelee Pontius Pilatusta ja David Kässnitzer Juudas Iskariotia. Elokuvan roolijako on kansainvälinen, mikä heijastaa sen globaalia vetovoimaa.

Resurrection-roolit

Elokuvan loppukohtauksissa näyttelevät myös ne näyttelijät, jotka esittävät ylösnousemusen todistajia. Nämä kohtaukset ovat lyhyitä mutta merkityksellisiä — ne päättävät elokuvan toiveikkaaseen sävyyn karvaan passiotarinan jälkeen.

Mel Gibson ei näyttele elokuvassa, mutta hänen visioimaansa ohjausjälki näkyy jokaisessa kohtauksessa. Hänen päätöksensä käyttää arameaa ja latinan kieltä lisäsi autenttisuutta mutta myös etäisyyttä modernilta katsojalta.

It is as it was.

— Paavi Johannes Paavali II (väitetty kommentti, lähde: Reformed Journal)

Mel Gibson’s movie The Passion of the Christ is hardly a historical documentary.

— Arkeologien yhteenveto (Archaeological Institute of America)

Elokuvan merkitys ylittää sen yksittäiset kiistat. Se nosti esiin kysymyksiä siitä, miten uskonnollisia tekstejä tulkitaan, millaista historiaa elokuvissa voi esittää, ja kuinka suuri yleisö voidaan tavoittaa kiistanalaisella sisällöllä.

Aiheeseen liittyvää: Christian Fandango Sundgren

Mel Gibsonin The Passion of the Christ -elokuvan kiistoja, tarkkuutta ja menestystä valottaa syvemmin kiistojen ja menestyksen faktatkiistojen ja menestyksen faktat kartoittava artikkeli.

Usein kysytyt kysymykset